Batch no: 10. Vinter Ale

Talviolut "trilogian" toinen osa: Vinter Ale.

Toiseksi talviolueksi tuli tehtyä olut, jonka "inspiraatio" lähti kesällä tehdystä sahdista. Ajattelin, että miltä maistuisi olut, jonka mallassetti olisi lähellä sahdin mallaspohjaa, mutta lisäksi siinä olisi pikkuisen paahdettuja maltaita ja karamellimallasta.

Stenkulla Vinter Ale

Amt	Name	Type	#	%/IBU
15,00 g	Gypsum (Calcium Sulfate) (Mash 60,0 mins)	Water Agent	1	-
4,21 kg	Sahti Malt (10,0 EBC)	Grain	2	67,5 %
0,89 kg	Rye Malt (Weyermann) (5,9 EBC)	Grain	3	14,2 %
0,44 kg	Crystal EBC 200 (200,0 EBC)	Grain	4	7,1 %
0,40 kg	Wheat (5,0 EBC)	Grain	5	6,4 %
0,15 kg	Black (1500,0 EBC)	Grain	6	2,4 %
0,15 kg	Chocolate Malt (900,0 EBC)	Grain	7	2,4 %
8,00 g	Juniper Berries (Mash 60,0 mins)	Spice	8	-
37,91 g	Northern Brewer [8,50 %] - Boil 60,0 min	Hop	9	34,5 IBUs
15,06 g	Irish Moss (Boil 15,0 mins)	Fining	10	-
28,43 g	Fuggles [5,90 %] - Boil 15,0 min	Hop	11	8,9 IBUs
8,00 g	Juniper Berries (Boil 15,0 mins)	Spice	12	-
14,21 g	Fuggles [5,90 %] - Steep/Whirlpool 30,0 min	Hop	13	3,5 IBUs
14,21 g	Northern Brewer [8,50 %] - Steep/Whirlpool 30,0 min	Hop	14	5,0 IBUs
2,0 pkg	Nottingham (Danstar #-) [23,66 ml]	Yeast	15	-

Mäskäys

65C 60min

Keitto

60min

IBU

52

EBC

65

OG

1.064

FG

1.006

ABV

7,6

Käyminen

18 C n. kolme viikkoa

Mäskäyksessä käytetty 17 litraa 70C vettä, jolla piti saada mäskäyslämmöksi 64C. Mutta digitaalinen lämpömittari alkoi pahemman kerran oikuttelemaan ja näytti vedenlämmityksen loppuvaiheessa ihan mitä sattuu. Hätätilassa jouduin tyytymään analogiseen paistomittariin ja sen kanssa veden ja mäskin lämpötila meni aika arvailuksi. Todennäköisesti lämmöt mäskäyksessä oli lähempänä 60C, koska oluen lopullinen ominaispaino oli 1.006, kun suunniteltu oli 1.013. Tunnin mäskäyksen jälkeen huuhtelu 20 litralla 76 asteista vettä. Yhteensä vierrettä tuli n. 28 litraa ja sen ominaispaino oli 1.048 (arvio oli BeerSmithin mukaan 1.052).

Tunnin keitto meni tällä kertaa ilman yllätyksiä, paitsi että kun jäähdytyksen jälkeen mittasin ominaispainon niin jäätiin paljon suunnitellusta tavoitteesta. Tavoite oli 1.070 ja tulos 1.054. Tuosta lisää vähän myöhemmin. Humaloinnin halusin tehdä tarkoituksella tuntuvaksi, ei mitään IPA tasoa, mutta enemmän kuin porter tai stout tyyleissä. Ja tein vielä flame-out vaiheessa aromilisäyksen, joka sai "muhia" vierteessä puoli tuntia ennen kuin jäähdytin vierteen.

Jäähdytyksen jälkeen siirsin vierteen käymisastiaan ja mittasin sivuun otetusta näytteestä ominaispainon. 1.054. Mittausta seurasi tovi kiroilua ja epäilys ominaispainomittarin virheellisyydestä, joten tein tarkastusmittauksen vedellä. Ja oikeinhan se näytti. Lisäsin sitten 800 grammaa sokeria, jolla sain aloitus ominaispainon nousemaan 1.064:een. 

Lopuksi vierteen hiivaus kahdella paketilla Danstarin Nottingham hiivaa. Hiivat nesteytin valmistajan nettisivuilla olevien ohjeiden mukaan. Talvisin meidän talon sisälämpötila pysyy suht tasaisessa 18 asteessa, joten laitoin vierteen käymään olohuoneen yhteen nurkkaan, jossa lämpötila pysyy tasaisena ja käymisastia on pois jaloista ja mukuloiden näköpiiristä. Käymislämpötila oli koko käymisen ajan nätisti 18 (+-1) astetta. Kolmen viikon käymisen jälkeen oluen FG oli 1.006 ja pullotin oluen ja lisäsin siihen 4,7g/l sokeria jälkikäymistä varten.

Niin ja miksi jäätiin keiton jälkeen niin paljon suunnitellusta? Parin oluen ja muutaman illan pohdinnan jälkeen löysin pari syytä: olin varovainen keiton voimakkuudessa, kun porterin kanssa tuli ongelmia, joten vettä haihtui vähemmän kuin BeerSmithin asetus laski. Ja myös se ko. asetus oli hivenen keturallaan. Lisäksi mäskäys ja "brewhouse" tehokkuus oli jonkin verran liian korkea, joten ohjelma laski, että mäskäyksessä lähtee irti enemmän sokereita kun todellisuudessa lähti. Nuo korjattuna sitten kohti seuraavaa olutta: Wee Heavyä.

"Tasting notes"

Tulossa...

Batch no: 9 Porter

Syksy ja talvi alkoivat tehdä tuloaan ja mielessä alkoi pyörimään tuhdimmat oluet, joita voisi nauttia illan pimetessä lämpimän kaakeliuunin tai puuhellan vierellä. Portteria on myös meillä käytetty jo useamman vuoden jouluna limpun tekoon, joten siitä on hyvä aloittaa talvioluiden sarja. Pohjana on viime vuonna tehty porter, jossa kokeilumielessä muutin humalia, muutamaa erikoismallasta ja hiivaa.. Jatkossa täytyy vähentää muutokset yhteen kerrallaan, niin tulee ehkä paremmin hahmotettua miten muutos vaikuttaa lopputulokseen oluessa. Niin ja ei pidä häslätä oluen teossa, se auttaa myös siihen, että lopputulos olisi lähempänä suunniteltua.

Tehty 30.9.2014

Amt	Name	Type	#	%/IBU
9,12 g	Gypsum (Calcium Sulfate) (Mash 60,0 mins)	Water Agent	1	-
4,50 kg	Pilsner (3,0 EBC)	Grain	2	76,6 %
0,45 kg	Barley, Flaked (Thomas Fawcett) (3,9 EBC)	Grain	3	7,6 %
0,40 kg	Crystal Malt - 60L (Thomas Fawcett) (118,2 EBC)	Grain	4	6,8 %
0,20 kg	Black (1500,0 EBC)	Grain	5	3,4 %
0,20 kg	Chocolate Malt (900,0 EBC)	Grain	6	3,4 %
0,13 kg	Peat Smoked Malt (5,5 EBC)	Grain	7	2,2 %
25,00 g	Northern Brewer [8,50 %] - Boil 90,0 min	Hop	8	25,5 IBUs
15,06 g	Irish Moss (Boil 15,0 mins)	Fining	9	-
23,50 g	Perle [8,00 %] - Boil 15,0 min	Hop	10	10,5 IBUs
2,0 pkg	Windsor (Danstar #-) [23,66 ml]	Yeast	11	-

Mäskäys

67C 60min

75C 5min

Keitto

90min

IBU

36

EBC

72

OG

1.060

FG

1.020

ABV

5,3

Käyminen

20C n. kolme viikkoa

Lyhyenä yhteenvetona tämän teko: Käytössä ensimmäistä kertaa uusi 36 litran kattila keittoa varten (joten keiton tehokkuus/haihtuvan nesteen määrä hakusessa), ensimmäisessä humalan lisäyksessä huolimattomasti melkein kaikki humalat kerralla kattilaan, josta seuraa aika massiivinen ylikiehuminen (sekä kattilan että panijan:)). Loppukeiton aika meni sitten ylikiehumisen jälkiä siivotessa. Jäähdytysvaiheessa onnistuin vielä rikkomaan ominaispainomittarin ja aloitusominaispaino jäi arvoitukseksi tässä vaiheessa. Vierrettä oli kuitenkin sen verran vähän, että lisäsin kolme litraa vettä, jotta pääsin vähän lähemmäs arvioitua vierteen määrää. No kun seuraavana päivänä, uuden ominaispainomittarin hankinnan jälkeen, mittasin säästetyn vierrenäytteen ominaispainon niin alihan se oli ja aika reilusti: 1.060... Tällä mentiin.

Käyminen pysähtyi 1.020:een eikä suostunut enää käynnistymään vaikka ravistelin käymisastiaa ja siirsin sen lämpimämpään tilaan. Kuulunee tuon hiivan ominaisuuksiin, ainakin valmistajan kuvauksen perusteella. No tulihan testattua hiiva toistamiseen (eka kerta bitterissä, johon se ehkä sopii paremmin), mutta taisi ko. hiivan käyttö jäädä näihin pariin kertaan.

Batch no: 8. Sahti

9.8.2014

Sahdin teko on pyörinyt mielessäni oikeastaan siitä asti kun aloitin olutta kotona tekemään. Ja sitä ei ole auttanut se, että saunan pata tuntuu kuiskaavan "sahtia, sahtia" joka kerta kun teen olutta. Itse tekeminen alkoi konkretisoitua, kun tilasin keväällä netistä Ilkka Sysilän kirjoittaman "Small-Scale Brewing" kirjan, jonka lopussa on oma luku sahdin valmistuksesta. Lisäksi huomasin ilokseni, että paikalliseen Prismaan sai tilattua Viking Maltin Sahti-mallasta säkkitavarana, joten vain itse tekeminen uupui. Ja vielä lisää ohjeistusta ja tietoa löysin yllättäen jenkkiläisestä "Brew Your Own" (byo.com) lehdestä, jonka kesän numerossa oli juttu sahdin tekemisestä. Tuossa lehdessä on kyllä yleensäkin paljon mielenkiintoisia juttuja oluen tekemisestä yms. joten suosittelen tutustumaan jos ei ole tuttu.

 Aivan perinteistä sahtia en lähtenyt tekemään, kun en satu omistamaan kuurnaa, eikä sellaista ollut kesän aikana mahdollisuutta alkaa tekemäänkään. Lisäksi katajanoksia ei ole tullut vastaan, joten korvasin ne katajanmarjoilla. Tuolla muutoksella maku muuttuu, kun oksien tuoma katkera katajainen aromi ja maku korvaantuu marjojen hieman mausteisen pippurisella maulla. Lisäksi halusin lisätä humalaa mäskäysvaiheessa tuomaan omaa aromiaan. Koska sahtia ei keitetä kuten olutta, katkeroa ei humalasta irtoa.

Vierteen keittämistä lukuunottamatta sahdin teko vastaa oluen tekoa. Perinteisesti sahdin mäskäys on tehty oikein pitkän kaavan mukaan ja siinä on saattanut vierähtää monen monta tuntia ja mäskäys on sisältänyt useita lämpötilan nostoja. Nykyisillä maltailla sokerit saadaan kuitenkin irrotettua maltaista lyhyemmässä ajassa ja itsekin päätin tehdä mäskäyksen yksivaihe infuusiolla ja mäskäyksen lopussa tehdä niin sanotun mash-outin nostamalla mäskin lämpötilaa lämmittämällä sitä kaasuliekin päällä. Tuota myös suositeltiin BYO:n artikkelissa, jotta saanti (mäskäystehokkuus, eli kuinka paljon sokereita saadaan maltaista irti) paranisi.

Ainekset:

Amt	Name	Type		%/IBU
8,00 kg	Sahti Malt (10,0 EBC)	Grain		94,1 %
0,50 kg	Tuoppi Kaljamallas (200,0 EBC)	Grain		5,9 %
10,00 g	Ahtanum [5,20 %] - Mash 60,0 min	Hop		0,8 IBUs
8,19 g	Juniper Berries (Mash 60,0 mins)	Spice		-
0,3 pkg	Rajamaki Bakers Yeast	Yeast		-

Mäskäys:
60min 68C

5min 78C

Keitto:
nopea kiehautus

IBU:
-

EBC:
34

OG:

1.096

FG:

1.030

ABV:

8,8%

Käyminen
19-20C

Sahdin pääraaka-aineet: Sahti- ja kotikaljamaltaat.

Sahdin raaka-aineet saa suurimmaksi osin tavallisista ruokakaupoista. Sahtimallas on usein tilaustavaraa, mutta omasta "lähi"-Prismasta ymmärsin, että sitä löytyy kyllä keskusvarastosta. Maltaan sain haettua kaksi päivää tilauksen jälkeen, joten se tuli kyllä nopeasti. Kotikaljamallasta varmasti löytyy joka kaupasta. Katajanmarjat löytyi erikoisliikkeestä, jossa oli laaja valikoima erilaisia mausteita. Ja ilman niitäkin sahdin saa tehtyä, varsinkin jos tietää mistä saa haettua katajanoksia. Lisäksi sahti käytetään tavallisella pullahiivalla. Rajamäen hiiva on kaiketi ainoa "autenttinen" sahtihiiva, mutta olen ymmärtänyt että tarvittaessa myös kuivahiiva kelpaa.

Tekovaihe meni oikein mallikkaasti, mäskäyslämpötila osui yllättävän hyvin kohdilleen ja tippui tunnissa noin kolmisen astetta. Keväällä tekemäni kuplamuovieriste mäskikattilaan ympärille alkaa tosin vedellä viimeisiään ja tarkoitus on korvata se verstaassani lojuvalla palovillalla, kunhan saan joskus aikaiseksi sen tehdä... Mäski oli tymäkkää tavaraa, mäskäyssuhde oli suurin piirtein 2:1 (kaksi litraa vettä ja yksi kilo mallasta). Vierteen valuttaminen huuhteluineen kestikin hyvän tovin. Keittovaihe oli siis enemmänkin pastoröinti 80 asteessa ja lopuksi vain nopea kiehautus. Lopuksi jäähdytys ja vierteen siirto käymisastiaan.

Käyminen hoitui huoneessa, jossa oli ilmalämpöpumppu ja se piti lämpötilan 19-20 asteen välillä. Viikon jälkeen käyminen oli jo hiljentymään päin ja lapposin sahdin sekundaarikäymisastiaan. Ominaispaino oli laskenut 1.034. Lisäksi siirsin käymisastian jääkaappiin, jossa lämpötila oli 4 astetta. Kahden viikon päästä sekundäärikäymisastiaan siirrosta lapposin sahdin vielä kahteen hanalliseen kymmenen litran kanisteriin, josta sahtia oli kätevä ottaa nautittavaksi. Ominaispaino oli vielä laskenut 1.030.

Maltaat, katajanmarjat ja humala mäskikattilassa odottamassa mäskäyksen alkua.

Mäskäyksen lopussa nostin mäskin lämpötilan kaasupolttimella 78 asteen 

Maltaiden huuhtelu 78 asteisella vedellä. Vierrettä keräsin n. 20 litraa

Hiivapaketista käytin n. 1/4 ja lisäsin sen ensin n. puoleen litraan jäähdytettyä vierrettä "ottamaan vauhtia"

Reilun puolen tunnin jälkeen hiiva osoittaa elonmerkkejä.

Valmista sahtia! Kippis!

Jaa millaista tuli vai? No hyvää!

Siiderit 2014

Tässä juttua tämän vuoden tekeillä olevista siidereistä. Päivittelen tätä juttua sitä mukaan kun jotain tapahtuu. Suunnitelmissa oli tehdä viisi erää, kolmella erilaisella hiivalla: WLP715 Champange Yeast, WLP775 English Cider Yeast ja WLP720 Sweet Mead Yeast. Kaikki hiivat ovat White Labsin nestehiivoja. WLP715 ja WLP775 hiivoja käytin jo viime vuonna. Tänä vuonna on tarkoitus tehdä "normi" siideriä (eli vain mehu ja hiiva), vahvempi siideri lisätyn sokerin avulla sekä kuivahumaloitua siideriä.

Siideri #10
Kauden ensimmäinen siideri. Puristettavissa omenoissa oli mukana myös jonkun verran valkeaa kuulasta, jota ei yleensä ole käytetty, koska siitä ei hirveän laadukasta mehua tunnu tulevan. Tarkoitus kuivahumaloida.

7.9.2014.  Mehu saatu puristamolta. Ominaispaino 1.040. Hiivana WLP775 (kaadettu suoraan putkilosta mehun sekaan.

8.9.2014 Käyminen alkanut kunnolla.

2.10.2014. Siirsin siiderin toiseen käymisastiaan ja laitoin sekaan 40g australialaista Summer-humalaa (6,4% AA). Suunnitelma on pitää humala siiderissä 5 päivän ajan ja sitten pullottaa siideri.

9.10.2014. Pullotus. Lisäsin 91g taloussokeria pullokäymistä varten. Annan pullojen olla noin kaksi viikkoa huoneenlämmössä, ennen kellarointia. Maku oli pullotusvaiheessa hyvä vaikkakin tukkoinen nenä esto kunnollisen arvioinnin:) Palataan tuoksuun ja makuun kun nenä on taas auki. Viikon kuluttua pullotuksesta voisi testata yhden pullon, jotta näen miten hiilihappojen muodostus etenee.


Siideri #11
9.9.2014 Mehu saatu puristamolta. Ominaispaino 1.050 Hiivana WLP720.
10.9.2014 Käyminen alkanut


Siideri #12
9.9.2014 Mehu saatu puristamolta. Ominaispaino 1.050. Hiivana WLP715. Lisäsin vielä 450g taloussokeria, jonka sekoitin n. puoleen litraan kiehautettua vettä. Aloitus ominaispaino 1.065. Hiivana WLP715.
10.9.2014 Käyminen alkanut

12.10.2014. Siirsin siiderin pienempään 20 litran astiaan ja lisäsin sekaan 55g Sherry Oloroso tammilastuja. Lastut saa olla viikon verran "kypsyttämässä" makua.


Siideri #13
20.9.2014 Mehu puristamolta. Ominaispaino 1.050. Hiivana WLP775.
21.9.2014 Käyminen alkanut.

Siideri #14
1.10.2014 Mehu puristamolta. Ominaispaino 1.050.  Mehu oli niin kylmää (5C), että annoin mehun lämmetä huoneenlämmössä yön yli ennen hiivausta.
2.10.2014 Mehun hiivaus
3.10.2014 Käyminen alkunut

Omenasiiderin valmistus

Tässä on ”versio 2” ohje siitä miten siideriä valmistetaan Stenkullassa. Ohjeen ensimmäinen versio löytyy paremman puoliskon Aamu Omenatarhassa –blogista.

Tarvikkeet:

25L käymispönikkä elikkäs ”Poeka”

Viinihiivaa

Vesilukko (tulee yleensä pojan mukana)

Ominaispainomittari

Viinilappo

Korkituslaite

Kruunukorkkeja

Tyhjiä lasipulloja (0,33 tai 0,5 l)

Desinfiointiainetta puhdistukseen

”Suht reippaasti” omenoita

sokeria (jälkikäymiseen)

Siiderin valmistus alkaa sillä, että kerätään reipas satsi omenoita. Meidän tapauksessa kaksi aivan täyttä banaanilaatikkoa (banaanilaatikko vetää n. 20kg omenaa). Tarvittavien omenoiden määrä riippuu niiden kypsyydestä, eli hiukan raa'asta omenasta tulee enemmän mehua, kuin täysin kypsästä. Meillä tulee 40 kilon satsista n. 30litraa mehua, eli vähän jäi sellaisenaan juotavaksikin. Omenat viedään paikalliselle mehupuristamolle ja pyydetään että mehu tehdään raakana (siis omenatuoremehua). Mehustamot (ainakin meidän) tarjoaa myös mahdollisuuden. että mehu pastöroidaan, jolloin mehu säilyy kauemmin, mutta samalla siinä tuhoutuu bakteereita(?) joita tarvitaan käymisvaiheessa. Tai näin olen ainakin netistä antanut itseni ymmärtää. Enivei kun omenat on saatu mehuna takaisin, aletaan hommiin. Muista pestä ja desinfioida mehun kuljetukseen tarkoitetut pönikät kunnolla!

Ensimmäiseksi laitteet täytyy puhdistaa huolellisesti. Puhdistuksessa pitää muistaa kaksi vaihetta: pesu ja desinfiointi. Laitteittessa ei saa olla likaa, joten ensin käymisastia ja muut tarvikkeet pestään kunnolla astianpesuaineella, jotta kaikki irtolika saadaan pois. Pesun jälkeen tavarat huuhdellaan kunnolla, jotta kaikki pesuaine saadaan pois. Pesun jälkeen tehdään desinfiointi. Itse käytän nykyään desinfiointiin StarSan merkkistä desinfiointiainetta. Sen etuna on, että sitä ei tarvitse huuhdella pois, desinfiointiaika on lyhyt ja aine on hyvin riittoisaa. Ostin n. 4,5dl pullon ainetta n. puolitoista vuotta sitten ja sitä on jäljellä vielä n. 1/3. Desinfiointikertoja on tullut varmaan parikymmentä. Lisäksi se säilyy veteen sekoitettuna desinfiointiliuoksena hyvin, joten sitä voi säilyttää pidemmän aikaa ja käyttää kun on tarvis. Minulla on sitä aina suihkepullon verran kaapissa. Tuota ainetta saa ostettua kotioluttarvikkeisiin erikoistuneista kaupoista. Useimmista päivittäistavarakaupoista saa ostettua myös desinfiointiainetta, mutta se täytyy huuhdella vielä desinfioinnin jälkeen pois.

Pesun ja desinfioinnin jälkeen mehu kaadetaan ”poekaan”. Tässä vaiheessa mehun sokeripitoisuus on hyvä tarkastaa ominaispainomittarilla, jotta käymisen jälkeen saadaan laskettua se asian ydin eli alkoholiprosentti;). Parhaiten (ja infektioriskiä välttäen) ominaispaino tarkastetaan kaatamalla pieni annos mehua erilliseen mitta-astiaan, johon sitten ominaispainomittari laitetaan. Laita mittarin ilmoittama lukema talteen, sitä tarvitaan myöhemmin sekä tuon alkoholiprosentin laskemiseen, että käymisen loppuun menemisen tarkastamiseen.

Seuraavaksi sekaan laitetaan hiiva. Ensimmäisinä vuosina käytin kaupoista löytyviä viinin valmistuspakkauksia, joista käytin vain tuon hiivan. Viime vuonna käytin ensimmäistä kertaa kaikissa siiderierissä nestehiivoja, jotka tilasin Brewcatin verkkokaupasta. Nestehiivat ovat jonkin verran kalliimpia kuin kuivahiivat (joita viinipakkauksissa olevat hiivat ovat), mutta valikoima on laaja ja hiiva on varmasti tuoretta. Hiivan tuoreus vaikuttaa vahvasti siihen, miten hyvin se käyttää sokerin alkoholiksi. Omissa siidereissä käytin viime vuonna englantilaista siiderihiivaa sekä shampanjahiivaa. Tänä vuonna ostin noiden lisäksi yhden ”Sweet Mead/Cider” hiivan. Eri hiivalaadut tuottavat hieman (ja joskus, lajista riippuen, paljonkin) erilaisia makuja siideriin. En tässä lähde sen tarkemmin tuota hiivojen maailmoja avaamaan, siitä saisi kirjoitettua vaikka kuinka paljon. Lisätietoa löytyy runsaasti netistä. Kun hiiva on lisätty mehuun, laita kansi kiinni. Hiiva tarvitsee käymisen alkuvaiheessa myös tietyn määrän happea monistuakseen,  joten käymisastiaa on hyvä ravistaa muutama minuutti esim. sylissä (istu alas, ota käymisastia polvien päälle ja tee ”körö körö kirkkoon” lorua viitisen minuuttiaJ) . Ja hei, muista laittaa pieni pala Elmukelmua vesilukon reiän päälle ja sulje reikä peukalolla! Muuten tulee sotkuaJ Sen jälkeen laita vesilukko paikalleen, laita käymisastia mahdollisimman vedottomaan ja tasalämpöiseen paikkaan. Hyvä lämpötila on hiivasta riippuen n. 18-20 astetta. Hiivasta riippuen käymisen pitäisi alkaa eli ”Pojan pitäisi alkaa höpöttämään” noin vuorokaudessa.

Hiivasta, mehun sokerin määrästä ja lämpötilasta riippuen käyminen kestää vuorokaudesta noin viikkoon. Käymisen loppumisen huomaa siitä, että ”Pojan” vesilukon pulputustahti hiljenee pikkuhiljaa kunnes se lakkaa kokonaan. Käymisen päätyttyä annetaan siiderin (kyllä omenamehu on tässä vaiheessa muuttunut siideriksi) seistä paikallaan noin pari viikon verran, jotta hiiva ehtii laskeutua astian pohjalle. Itse pidän siideriä käymisastiassa noin kolme viikkoa. Toinen vaihtoehto on siirtää siideri n. viikon jälkeen uuteen käymisastiaan, kun hiivan primäärikäymisvaihe on ohi. Tämä nopeuttaa jonkin verran siiderin kirkastumista loppuvaiheessa kun iso osa hiivasta saadaan siirtovaiheessa jätettyä ensimmäiseen (primääri) käymisastiaan. Siirto kuitenkin edellyttää, että luotat omiin desinfiointitaitoihisiJ Siirto ei ole mitenkään pakollinen, siideri kyllä kirkastuu ilman sitäkin. Käymisen loppumisen voi vielä varmistaa ominaispainomittarilla. Mittarin lukeman pitäisi olla hyvin lähellä 1.000 arvoa. Meillä lukema mehussa on siinä 1.045 – 1.050 ja lukema käymisen jälkeen 1.000 – 1.002. Jos siiderin ominaispaino (eli lukema ilmoittaa sokerin määrän nesteessä) paljon päälle tuon 1.000 on mahdollisuus, että se ei ole vielä käynyt loppuun. Tässä tilanteessa jätä siideri vielä viikoksi käymisastiaan ja mittaa paino sitten uudelleen. Jos lukema ei viikon jälkeen ole muuttunut on käyminen loppunut. Käymisen kanssa ei kannata kiirehtiä, sillä jos pullotat siiderin ennen kuin käyminen on loppunut, voi pulloihin kerääntyä liikaa painetta ja pullot voivat räjähtää. Sitä sotkua kannattaa välttää ja olla siis kärsivällinenJ

Tämän jälkeen vaihtoehtoja on kaksi (tai kolme jos janottaa oikein tuhottomasti). Vaihtoehto yksi: siiderin voi pullottaa saman tien, jolloin siitä tulee ns. still cider (tai farmhouse tai farmstyle) eli siihen ei muodostu kuplia. Vaihtoehto kaksi on keittää 3dl vettä ja sulattaa siihen n. 2dl fariinisokeria tai hunajaa. Tämä seos kaadetaan tyhjään (desinfioituun) astiaan ja lapotaan siideri käymisastiasta sen päälle. Siideriä voi sitten varovasti hämmentää. 2. vaihtoehdossa siiderissä olevat hiivan jämät kuluttavat lisätyn sokerin pullossa ja siideriin saadaan kivasti kuplia. Tämän jälkeen siiderin voi pullottaa. Muista pestä ja desinfioida pullot samaan tapaan kuin käymisastiat!

Pullotuksen jälkeen siiderin on hyvä kypsyä pari kuukautta esim. kellarissa, jolloin siiderissä vielä oleva hiiva laskeutuu pullon pohjalle ja siideri kirkastuu. Jos teet vaihtoehto kahden mukaan ja lisäät sokeria pullotusvaiheessa, pidä pullot pari viikkoa huoneenlämmössä, jotta hiiva ehtii käyttää sokerin ja muodostaa hiilihapot. Jos käytät perinteistä siiderihiivaa, on sitä syytä kypsyttää pullossa vähintään kuukausi. Hiiva tuottaa käymisen sivutuotteena rikkiä ja se poistuu pullokypsytyksessä n. kahdessa-kolmessa viikossa.

Niin ja siiderin valmistuksessa voi fiilistellä (tai hifistellä, miten sen vain haluaa sanoaJ) lisäämällä käymisastiaan pääkäymisen jälkeen (eli kun vesilukon pulputus on vähentynyt huomattavasti tai jopa loppunut) erilaisia mausteita. Me olemme kuivahumaloineet siideriä humalapelleteillä (humalaa saa tilattua nettikaupoista, meillä sitä on nykyään pakastimessa aina kotioluen valmistuksen myötä), vaniljatangoilla, kanelitangoilla ja tähtianiksella. Tuo kuivahumaloitu siideri oli aivan mahtavaa.

Jos haluat kuivahumaloida tai kuivamaustaa siideriä, niin muista tarvikkeiden desinfiointi. Humala tai mausteet kannattaa lisätä erillisessä ”verkkosukassa”, joka on desinfioitu esim. keittämällä se. Humala tai mausteet laitetaan ”sukkaan” ja suljettu sukka laitetaan noin 3-5 päiväksi käymisastiaan siiderin sekaan.

Hyviä siideri hetkiä!

Batch no:7 - Single hop EKG Bitter "La Tour de Bitter"

12.7.2014

Useamman voimakkaasti humaloidun jenkki pale alen teon jälkeen siinsi mielessä jonkun hieman maltaisemman ja täyteläisemmän oluen teko. Humalaa oluessa saisi kuitenkin olla mukana mutta vähemmän kuin APA-tyylissä. Eihän siinä silloin voi muuta kuin alkaa suunnitella britti-bitterin tekoa. Tyylinä siis English Pale Ale/Extra Special(Strong) Bitter. Kesäperinteen (kai se on perinne, jos se tapahtuu kahtena perättäisenä kesänä?) mukaisesti tämä ollut tehtiin kollaboraation, kuten edelliskesän Satku, JanneK:n kanssa.

Olueen makumaailmaan haluttiin reilusti keksimäistä mallasta, joten perusmaltaaksi valittiin ehkä hieman poikkevasti Viking Maltin Vienna mallas. Sitä tukemaan ja tuomaan lisää entsyymiaktiivisuutta hieman Pale Ale mallasta. Lisäksi mukaan tuli erikoismaltaista tummaa Crystal-mallasta antamaan makua ja ripaus Black-mallasta tuomaan väriä olueen. Tuota viimeksi mainittua laitettiin todella vähän, jotta olueen ei tule paahdetun maltaan makua.

Humalointi päätettiin tehdä tällä kertaa vain yhden engalntilaisen humalan voimin. Pakastimessa oli valmiina East Kent Goldingsia sekä Fugglesia ja niistä käyttöön valittiin East Kent Goldings.

Hiivana käytettiin ensimmäistä kertaa Danstarin Windsoria. Valmistajan mukaan sen pitäisi soveltua juurikin autenttisiin englantilaisiin pintahiivaoluisiin ja tuottaa täyteläisia oluita brittityylisillä esterisellä maulla ja tuoksulla.

Misc:

12,00 g

Gypsum (Calcium Sulfate) (Mash 60,0 mins)

Water Agent

15,06 g

Irish Moss (Boil 15,0 mins)

Fining

Maltaat:

3,50 kg	Vienna (7,0 EBC)	Grain		65,4 %
1,50 kg	Pale Ale Malt (5,0 EBC)	Grain		28,0 %
0,27 kg	Crystal 200 (200,0 EBC)	Grain		5,0 %
0,08 kg	Black (1500,0 EBC)	Grain		1,5 %

Humalat:

65,00 g

East Kent Goldings (EKG) [4,50 %] - Boil 90,0 min

36,8 IBUs

35,00 g

East Kent Goldings (EKG) [4,50 %] - Steep/Whirlpool 30,0 min

7,1 IBUs

Hiiva:

2,0 pkg

Windsor (Danstar #-) [23,66 ml]

Yeast

Mäskäys:
60min 67C

Keitto:
90min

IBU:
44

EBC:
37

OG:

1.060

FG:

1.020

ABV:

5,3%

Käyminen
19-20C

Pullotus:
78g taloussokeria

Käyminen alkoi reippaasti yön aikana ja pulputus jatkui aktiivisesti noin 4 päivää. Viikon kuluttua siirsin sekundäärikäymisastiaan, OG oli siinä vaiheessa jo tippunut tavoitteeseen 1.020. Eli ainakin reipasta tahtia hoiti Windsor hiiva hommansa.

Kaksi viikkoa sekundäärin siirron jälkeen oluen pullotus. Pullotusvaiheessa lisäsin 78g taloussokeria pullossa tapahtuvaa jälkikäymistä varten.Yleensä tykkään, että oluessa on reilusta hiilihappoa, mutta tämän oluen kanssa hain enemmän real ale tyylistä suht mietoa hiilihapotusta. Tuolla 78g sokeria pitäisi tulla noin 2.1 vol CO2, joka sopii brittityyliseen aleen.

Batch no:6 - Imperial IPA (Bryggeri Homebrew Club kilpailu)

Kesäkuu 2014

Bryggeri Helsinki järjestää kotiolut harrastajille kilpailun, jossa on kutkuttava palkinto: voittaja pääsee tekemään oman oluensa Bryggeri Helsingin laitteistolla yhdessä heidän panimomestarinsa kanssa. Lisäksi olut julkistetaan lokakuussa Helsingissa Olut ja Viski Expossa. Kilpailuun pitää kehittää resepti Imperial/Double India Pale Aleen ja myös tehdä se. Valmistetut oluet toimitetaan Bryggeri Helsinkiin tuomaroitavaksi. Ja kyllähän tähän kilpailuun pitää oma korsi laittaa kekoon. Ideoita hetken pyöriteltyäni päädyin mielikuvissa ulkonäöltään  kuparisen punertavaan olueen ja humaloinnin tekisin "semi"jatkuvahumaloituna, eli tässä tapauksessa lisäisin humalaa keittovaiheessa joka 15 minuutti. Ajattelin, että näin saisin aromin ja katkeron paremmin tasapainoon, kun humalaa käytetään aikaslailla paljon. Yritän kuitenkin pitää humalan ja oluen muut osa-alueet tasapainossa niin, että humalointi on reilua mutta ei vedä poskia liian klommolle tai polta kieltä.

Perusmaltaana käytän Viking Maltin Pale Alea ja Sahti mallasta tuomaan hieman väriä. Ajattelin myös että Sahti maltaan käytöllä saisin hivenen tasattua oluen makua hivenen vähemmän maltaiseksi verrattuna pelkään Pale Ale maltaan käyttöön. Ohennan oluen mallasrunkoa myös lisäämällä noin viisi prosenttia sokeria. Lopputuloksen pitäisi olla kuiva, joten mäskäyslämpötilaksi ajattelin yksivaiheinfuusion alapäätä n.63-64C.

Humaliksi valitsin korkean alfahappopitoisuuden omaavia jenkkihumalia. Katkeropuolelle Chinook ja Simcoe kaksikko, keiton keskivaiheille perinteistä Amarilloa ja loppuun vielä Centennial ja Chinook antamaan aromia. Kuivahulointiin vielä Citra, Amarillo, Cascade trio.

Misc:

12,00 g

Gypsum (Calcium Sulfate) (Mash 60,0 mins)

Water Agent

1

-

Maltaat:

4,50 kg	Pale Ale Malt (5,0 EBC)	Grain	2	73,8 %
1,00 kg	Sahti Malt (10,0 EBC)	Grain	3	16,4 %
0,25 kg	Crystal EBC 200 (200,0 EBC)	Grain	4	4,1 %
0,35 kg	Cane (Beet) Sugar (0,0 EBC)	Sugar	5	5,7 %

Humalat:

10,00 g	Chinook [12,40 %] - Boil 75,0 min	Hop	6	13,7 IBUs
10,00 g	Simcoe [14,20 %] - Boil 75,0 min	Hop	7	15,7 IBUs
10,00 g	Chinook [12,40 %] - Boil 60,0 min	Hop	8	13,1 IBUs
10,00 g	Simcoe [14,20 %] - Boil 60,0 min	Hop	9	15,1 IBUs
10,00 g	Amarillo [12,50 %] - Boil 45,0 min	Hop	10	12,2 IBUs
10,00 g	Amarillo [12,50 %] - Boil 30,0 min	Hop	11	10,2 IBUs
10,00 g	Centennial [11,00 %] - Boil 15,0 min	Hop	12	5,8 IBUs
10,00 g	Chinook [12,40 %] - Steep/Whirlpool 30,0 min	Hop	13	5,1 IBUs

20,00 g	Amarillo [12,50 %] - Dry Hop 7,0 Days	Hop	15	0,0 IBUs
20,00 g	Cascade [5,50 %] - Dry Hop 7,0 Days	Hop	16	0,0 IBUs
20,00 g	Citra [14,40 %] - Dry Hop 7,0 Days	Hop	17	0,0 IBUs

Hiiva:

1,0 pkg

Safale American (DCL/Fermentis #US-05) [50,28 ml]

Yeast

14

-

IBU:

91

EBC:

20

OG:

1.074

FG:

1.010

ABV:
8,4%

Pullotus:

104g luomusokeria

Ja lopputulos kahden viikon pullokypsytyksen jälkeen.